torstai 15. tammikuuta 2009

Kävelykäpyjä

Kuopus keräsi käpyjä, kanniskeli niitä koko pitkän kävelylenkin ja kamalasti harmitti, kun ne tipahtelivat rukkasista.
 
Vaan kotipihalla ne eivät enää olleet tärkeitä.

6 kommenttia:

riikka kirjoitti...

ihana lumi! ja kuopus.

Rouva Nordman kirjoitti...

Tämä on kyllä niin suloinen ja kodikas blogi, että tänne on kiva tulla.

Tarkastajahattu naurattaa, taidan ruveta Tarkastajahatuksi, minäkään en tykkää määräilystä.

violet kirjoitti...

Nuo kävyt ovat ilmeisesti sukua niille kaikille tavaroille, joita kuopukseni taskuista löytää. Ne ovat suunnattomia aarteita, mutta kotiin tultua ne jäävät taskuihin tai menevät pesukoneeseen....

Annika kirjoitti...

Karkkipaperi, sulka, kivi. Meillä ne kaikki plus kilo paperisilppua. Pitkin lastenhuoneen nurkkia, nuo eilisen aarteet.

leena kirjoitti...

Riikka, lunta tuli, mutta niin kovin vähän.

Katilein, olipa mukava kuulla, kiitos! Ja kukapa määräilystä tykkäisi, enkä itsekään oikein haluaisi olla määräilijä...

Violet, selvää sukulaisuutta. Itsekin keräilin lapsena taskuihin aarteita. Mutta myös säilytin ne huolellisesti. Vuosikausia säilytin mm. kadulta löytynyttä violettia sateenvarjon nepparinauhaa, sellaista mikä pitää varjon kasassa kun se on kiinni. Sitten joskus kasvoin niin vanhaksi, että aloin ihmetellä mitä hienoa siinäkin nauhanpätkässä muka on ja heitin sen pois.

Vaahteramäen lapset, lattiallahan niitä usein säilytetään.

himalainen kirjoitti...

Kaunis rivi. Noissa kävyissä on jotain rauhallista kauneutta. Tätä kuvaa on mukava katsoa.